Keskityn tässä kirjoituksessa kirkkojen metalliesineisiin, mutta samat asiat pätevät myös kaikissa muissakin kohteissa. Asianmukaisella hoidolla korjaustyötarvetta ja huoltovälejä voidaan pidentää vuosikymmeniä ja säästää huomattavia summia rahaa. Kirkolla on hallussaan merkittävä osa Suomen kansallisomaisuudesta. Siitä olisi hyvä pitää sen arvon mukaisesti huolta!

Vaikka metalliesineet ovat kestäviä, tarvitsevat ne asianmukaista hoitoa. Kirkkohopeat ja sisustusesineet ovat seurakunnalle merkittävä investointi sekä rahallisesti että kulttuurisesti. Katto- ja seinäristien sekä muiden isojen metallirakenteiden suhteen on kyse myös turvallisuudesta. Pudotessaan painava kappale voi aiheuttaa pahaa jälkeä. Siksi esineitä on syytä kohdella asianmukaisella kunnioituksella. Mikäli oma osaaminen tai ymmärrys ei riitä, on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen. Jos on pienintäkään epäilyä aineiston kunnosta tai asianmukaisesta huollosta, kannattaa teettää korjaustarvearvio ja huolto-ohjeet kunkin alan erikoisammattilaisella. Näin saadaan kirjallinen dokumentti, jota voidaan käyttää henkilöstön perehdytyksessä, korjausten kilpailutuksessa ym. tarpeissa. Korjaustarveselvitys säästää hintansa, laadunvalvonta on helpompaa ja tarjouksista jää pois turhia ylimenovaroja.

Metallirakenteet ulkona

Kirkkojen ulkopuolisia metalliosia ovat mm. katto- ja seinäristit, kaiteet, helat ja vetimet. Valitettavan yleinen on rakennevirhe, jossa musta teräs ja kupari ovat suorassa kontaktissa, jolloin syntyy sähkökemiallinen virtapari, joka aiheuttaa voimakasta korroosiota. Nämä riskirakenteet tulisi aina tarkistaa tilaisuuden tullen, sillä putoava risti on todellinen turvallisuusuhka.

Turvallisuuteen liittyvät myös kaiteet ja vetimet, mutta niiden heiluminen tai muu vaurio tulee useimmiten ajoissa esille. Jos tilataan seppämestari tarkastamaan yhtä kohdetta, kannattaa samalla käynnillä tarkistaa muutkin rakennuksen metallirakenteet.

Metalliesineet sisällä

Kirkkojen sisäiset metalliesineet ovat esimerkiksi kynttelikköjä, kattokruunuja ja valaisimia. Usein esineisiin liittyy legendoja ja anekdootteja. Metalliesineet voivat olla ainoita vanhoista kirkoista säästyneitä asioita, jotka ovat nähneet niin sotia kuin ilonpäiviäkin. Tällaisten esineiden huollossa, restauroinnissa ja entisöinnissä tulee olla erityisen sensitiivinen ja kunnioittaa historiaa. Jos joitakin osia rekonstruoidaan tai vaihdetaan, tulee alkuperäiset säilyttää ja dokumentoida kirjallisesti toimenpiteet. Ammattitaitoinen tekijä pystyy näkemään myös aiemmin tehdyt korjaukset ja arvioimaan niiden laadun.

Hopean hoito-ohjeita

Varsinkin aktiivisessa käytössä oleviin ehtoollisastioihin kohdistuu jatkuvaa rasitusta. Ehtoollisastiat on aina kullattu sisäpuolelta, sillä hapan viini syövyttää nopeasti hopean juotteet, jolloin astia alkaa vuotaa. Hopeassa on myös aina seosaineena kuparia, joka aiheuttaa viiniin makuhaittoja. Siksi ehtoollisastioiden sisäpuolen kultauksesta on pidettävä huolta, eikä turhaan kuluttaa sitä liian esimerkiksi liian rajulla pesumenetelmällä.

Viinijäämät pitää aina poistaa huolellisesti, kevyt pesu lämpimällä vedellä ja mahdollisimman pehmeällä harjalla riittää. Tavallinen tiskiaine ja harja ovat liian raju menetelmä! Kullattua pintaa ei pidä koskaan yrittää kiillottaa kiilloitustahnoilla tai muilla hankaavilla aineilla.

Hopean kiillotukseen riittää useimmiten pehmeä kiillotusliina. Kiillotusaineita tarvitaan pinttyneempiin tummentumiin. Isommat kiillotustyöt ja kaikki arvokkaat vanhat hopeat kannattaa toimittaa hopeasepän hoidettavaksi.

Korjaustarveselvitys

Jos metalliesineen kunto arveluttaa tai se on selvästi viallinen, kannattaa siitä teettää korjaustarveselvitys. Metalli- tai jalometallialan ammattilainen selvittää tarvittavat toimenpiteet, joiden pohjalta voidaan pyytää tarjoukset varsinaisesta korjaustyöstä. Myöhemmin käyn läpi esimerkin kautta korjaustarveselvityksen teon.

Uuden metallitaiteen tilaaminen

Kun tulee tarve tilata uusia metalli- tai jalometalliesineitä, esimerkiksi uutta kirkkoa rakennettaessa, kannattaa esineet suunnitella moniammatillisessa työryhmässä, jossa on edustettuna suunnittelija (esim. arkkitehti), käyttäjä (esimerkiksi suntio ja pappi), rahoittaja (talouspäällikkö) ja materiaalinsa hallitseva ammattilainen (seppä, hopeaseppä). Näin saavutetaan kustannustehokas ja laadukas lopputulos.

Esimerkki kirkon kynttilänjalkojen korjaustarveselvityksestä

Lähtötilanne 
Hopeoidut kynttilänjalat (2 kpl) ovat kolhiintuneet ja toinen on pahoin vääntynyt. Kynttilänjalkojen iästä ei ole tiedossa dokumenttia, mutta valmistustavasta voidaan päätellä niiden olevan 1900-luvun alkupuolelta. Mahdollisesti kynttilänjalat on valmistettu varta vasten Esimerkin kirkkoon.

Kynttilänjalkojen rakenne ja materiaalit
Kynttilänjalat on valmistettu hopeoiduista messinkiosista, rakenteen pitää kasassa ja tukee teräksinen tukiranka, jonka yläpäässä on kierre. Kokonaisuus kiristetään mutterilla rungon kierteeseen kynttiläpesän sisäpuolelta. Kynttilänjalan alaosassa on kolme tassuosaa, jotka on kiinnitetty niittaamalla teräsrunkoon. Materiaalivahvuus on tyypillisen ohutta, arviolta noin 0,5-0,6 mm. Todennäköisesti rakenteeseen kuuluu tai on kuulunut puinen tai hartsinen vahviste, joka vaurioista ja koputusäänestä päätellen on kadonnut vuosien saatossa.

Arvio vaurioista 
Toinen kynttilänjalan runko on silminnähden vääntynyt yläosastaan. Kynttilänjaloissa on kulumaa ja kolhuja kauttaaltaan. Kaikkien käytön jälkien poistaminen ei ole tarkoituksenmukaista, mutta pahimmat kolhut on oikaistava. Lopulliset vauriot voidaan arvioida vasta purkamisen yhteydessä tai sen jälkeen.

Korjauksen vaatimat toimet 
Molemmat kynttilänjalat on purettava osiin korjausta varten. Vasta purkaessa selviävät lopulliset vauriot, kuten miten teräsrunko on toteutettu ja kuinka se on oikaistavissa. Myös teräsrungon kierteiden ja kiinnitysmutterien kunto selviää vasta purkaessa.
Messinkiosien lommot oikaistaan pakottamalla. Naarmuja voidaan siloittaa, mutta kaikkia käytönjälkiä ei ole tarkoituksenmukaista hioa, koska materiaalivahvuus on ohutta. Oikaisun ja kiillotuksen jälkeen osat hopeoidaan ja kootaan kasaan. Ennen kokoamista tai jo oikaisuja tehdessä, on rakenteeseen lisättävä tarvittavia puutukia, jotta rakenne kestää uudelleen kasaamisen ja rakenteesta tulee muutenkin kestävä.

Teksti: seppämestari Antti Nieminen