Metallin aika ei ole ohi – kestävä ja kustannustehokas materiaali  

Neljänkymmenen vuoden aikana olen tehnyt erilaisia metallitöitä rakentamiseen ja sisustamiseen, yksityisille ja julkisille tahoille ja yksi kysymys nousee aina yli muiden:”Miksi tämä maksaa näin paljon?” 

Käyttöikä parhaimmillaan satoja vuosia

Metallien käyttö on kiistatta ihmiskunnan aineellisen kehityksen merkittävin keksintö niin hyvässä kuin pahassa. Teräksen käyttö työkaluissa on mahdollistanut monien muiden työmenetelmien ja ammattien kehityksen. Työstettävyytensä, lujuutensa, ja kestävyytensä ansiosta se on ylivertainen materiaali. Käyttöikä voidaan laskea parhaimmillaan sadoiksi vuosiksi, yksittäisten esinelöytöjen perusteella jopa tuhansiksi. Tehotalouden imussa myös metallirakenteet ovat joutuneet kärsimään käyttöiän vaatimusten alenemisesta ja sen ohella, valitettavasti, usein myös laadun heikkenemisestä. 

Kestävän materiaalin historiaa

Ensimmäinen kosketus metallien käytössä rakentamisessa on niiden käyttö eri materiaalien työstössä. Ennen teräksen ”keksimistä” käytettiin kupariseosteisia metalleja. Rautakautta edelsi pronssikausi.  

Ehkä vaikuttavin esimerkki kupariseosteisten työkalujen käytöstä on Etelä-Amerikan Inka-arkkitehtuuri. Vieläkään ei pystytä aukottomasti selittämään kuinka monumentaaliset kiviladonnat on tehty lähes ”saumattomiksi” käytössä olleilla työvälineillä. Teräksiset työkalut mahdollistivat tehokkaamman työskentelyn paremman kestävyytensä ja huollettavuutensa ansiosta. 

Lujuus ja kulutuskestävyys huomattiin eduksi myös rakenteissa. Seiniä vahvistettiin sitomalla sisäpuoliset väliseinät ulkoseiniin käyttämällä muuriankkureita, jotka muurattiin seiniin. Ovien saranointi saatiin paremmaksi teräksisillä saranoilla. Ikkuna-aukot ja kulkuväylät voitiin suojata kiinteillä tai avattavilla teräskaltereilla. Teräksestä voitiin valmistaa kantavia osia, jotka tukivat muita rakenteita tai toimivat runkona rakennuksille.

Terästä ryhdyttiin hyödyntämään myös itsenäisiin rakennelmiin, joista yksi vaikuttavimmista esimerkeistä on sillanrakennus. Yksi hienoimmista on Skotlannissa, Forth-vuonon ylittävä, lähes 2,5 km pitkä Forth Bridge. Arkkitehtuurin puolelta esimerkeistä käyvät mm. pilvenpiirtäjien rungot ja Gustaf Eiffelin työt (esim. Budapestin kauppahalli).

Arkkitehtuurin estetiikkaa rikastamassa

Teräksen työstötaitojen kehittyessä sen muotoiluun tuli myös arkkitehtuurin estetiikkaa rikastuttava vaikutus. Vuosisatojen kuluessa tyylisuuntausten vaihtuminen näkyi myös metallien käytössä. Arkkitehtuurin tyylisuuntausten ohelle voidaan myös lisätä industrialismin vaikutus. Teräksen rakenteille ominaiset liitosmenetelmät (niittaukset ja erilaiset sidosmenetelmät) voidaan myös nähdä eräänlaisena ”kone-estetiikkana”, joka antaa arkkitehtuurille omanlaisen luonteensa. 

Edelleen kustannustehokas materiaali

Nykyaikaan tullessa metallien käyttö rakentamisessa on muuttunut. Betonirakentamisessa terästä käytetään betonielementtien vahvistamiseksi. Arkkitehtuuria esteettisesti rikastavia metallirakenteita ei juuri suosita. Rakentamisen volyymin kasvaessa työstömenetelmät keskittyvät suuriin määriin sekä nopeasti ja kustannustehokkaasti toteutettaviin ratkaisuihin. 

 Tämän hetken kustannustehokkuus tarkoittaa monesti nopeasti ja näennäisen edullisesti tehtävää rakentamista. Rakennuksille on määritelty käyttöikä. Tähän ajatusmalliin metallien käyttö istuu huonosti. Jos yksi osa-alue kokonaisuudessa kestää pidempään kuin muut, niin silloin sen käytölle tulee määritellä siihen sopiva rooli. Helposti tulee vaikutelma, että tätä puolta metallien käytössä ei oteta suunnitteluvaiheessa aina huomioon vaan käyttö mukautetaan muun rakentamisen ehdoilla. Esimerkkeinä voi ottaa erilaiset metalliset pinnoitus- ja koristeseinäelementit, joiden irtoamisia tapahtuu yllättävän usein lähes uusissa rakennuksissa. Ongelmien syynä ei ole materiaali itsessään, vaan oletettavasti suunnittelu- ja asennusvirheet.  

Vertailukohdaksi voidaan ottaa Helsingin kantakaupungin vanhoja taloja 1800- l loppupuolelta ja 1900-l alusta, joissa on käytetty paljon teräsrakenteita. Porraskäytävien kaiteet, parvekekaiteet, ja yli sata vuotta vanhat portit ovat yhä perusrakenteiltaan vahvoja. Ruoste- ja rakennevauriotkin ovat yllättävän vähäisiä. Suurimmat korjaustarpeet johtuvat yleensä ammattitaidottomasti tehdyistä korjauksista ja muutostöistä. Jos yli satavuotias portti tai muu metallirakenne saadaan kunnostettua, niin että sen käyttöikää jatketaan toisella sadalla vuodella, tällöin voidaan jo puhua merkittävästä ”kustannustehokkuudesta”.  

Kestävän kehityksen näkökulma

Kannattaako siis yhä investoida vastaaviin ammattitaitoisesti suunniteltuihin ja valmistettuihin rakenteisiin?

Asiaa voidaan myös tarkastella yleisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Edellä käsitelty kustannustehokkuus on suoraa taloudellista kestävyyttä. Tuote kestää käyttöä, eikä vaadi jatkuvia, suuria investointeja korjauksiin tai tuotteen uusimiseen.  

Ekologinen kestävyys saavutetaan myös pitkän käyttöiän ja huollon helppouden myötä. Vaikka valmistus hetkellisesti sitoo luonnonvaroja ja saa aikaan ”isomman hiilijalanjäljen”, niin pitkällä aikavälillä tämä minimoituu. 

Samoilla kriteereillä myös sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys toteutuvat. Toimivat, kestävät ja rakennuskantaa elävöittävät rakenteet lisäävät käyttäjien hyvinvointia käyttömukavuutensa ja esteettisten arvojensa myötä. 

Yksilöimättä yksittäisiä kohteita voidaan todeta, että jos on metallirakenne, joka on kestänyt kymmeniä vuosia käyttökuntoisena, niin on tehty oikein oikeita asioita. Valittu oikea materiaali ja oikeat valmistustavat. Jos rakenne täyttää myös rakennusarkkitehtuuria palvelevat ja esteettisesti rikastavat tavoitteet, niin kaikki edellä mainitut tehokkuuden ja kestävyyden tavoitteet toteutuvat. 

Tietenkin joka ajassa on asioita, joita ei ole suunniteltu eikä tehty kestämään pidempää käyttöä ja ne ovat uusien tarpeiden myötä joutuneet väistymään. Erityisen ikävää silti on, että tähän mennessä on ehditty purkaa arvokasta, säilyttämisen arvoista rakennuskantaa ja korvattu niitä rakennuksilla, joita jo nyt puretaan.  

Mielenkiintoista on visioida, minkälainen perintö nykyrakentamisesta on jäljellä sadan, tai vaikka viidenkin kymmenen vuoden kuluttua. Tilanne ei näytä lupaavalta, kun rakennuksissa ilmenee perustavanlaatuisia vikoja jo muutaman käyttöönottovuoden sisällä. 

Palataan vielä tuohon alussa esitettyyn kysymykseen hinnasta. Kysymys on esitetty minulle yleisimmin tarjotessani porttikäytävien portteja. Olen aina pyytänyt vertaamaan portin hintaa ja käyttöikää esimerkiksi porrashuoneiden tai julkisivuremonttien kustannuksiin ja niiden uusimiskiertoon. Kun niissä puhutaan muutamasta kymmenestä vuodesta niin kunnolla tehdyn portin kohdalla voidaan ikä mitata vähintään kaksinkertaisena. Hinta voidaan sitten jyvittää käyttövuosille ja huomataankin kuinka edullinen portti loppujen lopuksi onkaan.